Pikku Uneksijasta

 

Moi! Pikku Uneksijan takana olen minä eli Hanna.

Olen varhaiskasvatuksen lastenhoitaja ja muutama vuosi sitten kohtasin haasteen hoitolapsia nukuttaessa.

Kuuntelimme nukkarissa paljon äänisatuja, mutta oli vaikeaa löytää sellaisia tarinoita, jotka olisivat tukeneet lasten nukahtamista.

Sadut olivat joko liian vauhdikkaita, niissä oli turhan kovia ääniefektejä, jotka havahduttivat lapset hereille tai sitten ne eivät sanomaltaan ja kielenkäytöltään sopineet pienimpien kuunneltaviksi.

Harmittelin asiaa usein myös työkavereille ja muutama heistä oli kohdannut täysin saman ongelman. Tuntui, että sopivien satujen etsimiseen meni liikaa aikaa. Joskus jouduin vaihtamaan sadun kesken kaiken, koska äänimaailma oli lapsille niin häiritsevä tai tarina liian pelottava. Itse lukeminen ei ollut 1-3-vuotiaiden ryhmässä vaihtoehto, sillä molemmat kädet olivat varattuna silittelylle ja usein sylissäkin saattoi nukkua joku pienimmistä lapsista.

Aloin leikittelemään ajatuksella, että tekisin itse kaipaamiani rauhallisesti eteneviä nukutussatuja.

Sadut etenisivät hitaasti, puheääni olisi lempeä ja taustalla soisi rauhallinen unimusiikki sopivalla voimakkuudella.

Juonet olisivat pelkistettyjä niin, että pienimmätkin voisivat satuja kuunnella. Saduissa ei myöskään olisi liian jännittäviä kohtia lapsen rauhoittumisen tukemiseksi.

Nukutussadut olisivat työkalu varhaiskasvattajille rauhallisempiin lepohetkiin. Pohdin, että saman ongelman kanssa painiskelevat myös varmasti lapsiperheet. Heistäkin varmaan löytyisi kuulijakuntaa.

Tiesin satujen teon olevan periaatteessa mahdollista – minulla on media-assistentin koulutus johon kuului äänityön kurssit, omasin kokemusta kirjoittamisesta työskennelleltyäni paikallislehdissä nuorempana ja lisäksi puheääntäni oli kehuttu miellyttäväksi erityisesti puhelintyötä tehdessäni. Ohitin ajatukset kuitenkin olankohautuksella, työskentelinhän täysillä tunneilla päiväkodissa.

Kuukausien kuluessa ajatus nukutussaduista ei kuitenkaan jättänyt minua rauhaan.

Olin toisaalta kaivannut elämääni jotain luovaa tekemistä, joten lopulta mietin, että miksipä en kokeilisi satujen tekoa. Niinpä kirjoitin ensimmäisen Bettina-pupusta kertovan sadun. Jouluna 2022 nauhoitimme sen isäni kotistudiossa ja latasin sadun vuoden vaihtuessa nettiin muiden kuunneltavaksi.

Nopeasti kävi ilmi, että saduille oli kysyntää – kuuntelijaluvut alkoivat nousta tasaisesti. Positiivista palautetta tuli niin vanhemmilta kuin varhaiskasvattajilta.

Olen ihminen, joka innostuessaan jostain asiasta ei oikein osaisi muuta ajatellakaan. Saduista tulikin nopeasti tärkeä osa arkeani. Olen pienestä lähtien ollut luova – kirjoittelin tarinoita, piirsin kuvia, veistelin puu-ukkoja ja tein lauluja sisarusten ja ystävien kanssa. Hetkeen elämässäni ei ollut kuitenkaan ollut oikein mitään luovaa harrastusta. Satuja tehdessä huomasin taas nopeasti, miten hyvää kirjoittaminen ja muu luovuus tekee hyvinvoinnille.

Halusin oppia tekemään satuja itse.

Pidän tiimityöstä, mutta rakastan itsenäistä työskentelyä. Niinpä ostin ensimmäisen, halvan nappimikrofonin. Teippasin sen kynttilänjalkaan ja aloin nauhottamaan.

Harjoittelin äänenkäyttöä ja opettelin erilaisia hengitystapoja puhuessa. Opin, että väsymys, stressi, nestehukka tai päivän aikana syömäni ruuat vaikuttavat ääneen.

Kirjoitin ahkerasti. Ideoita tuli helposti ympäröivästä maailmasta, hoitolasten puheista ja leikeistä sekä omasta lapsuudestani. Uusia tekstejä syntyi kaksi tai kolmekin viikossa.

Pyysin apua editointiin ja etsin paljon tietoa netistä. Lopulta taitojen kartuttua kirjoitin, äänitin ja editoin sadut alusta loppuun itse.

Pikku Uneksija on kasvanut tasaista vauhtia.

Lokakuussa 2024 siirryinkin varhaiskasvatuksesta kokoaikaiseksi yrittäjäksi starttirahan avulla.

Irtisanoutuminen varhaiskasvatuksesta oli haikeaa ja vakituisesta työpaikasta luopuminen pelottavaa, mutta olin innokas näkemään, mihin tie satujen kanssa vie. Olenkin sen jälkeen saanut tehdä satuja monipuolisesti – olen ideoinut niitä itse, toteuttanut useita kymmeniä lasten satutoiveita, vieraillut satujen merkeissä päiväkodissa, tehnyt tilaussatuja ja käsikirjoituksia lasten esityksiin sekä kehitellyt Satumaailman, ihan uuden kodin Pikku Uneksijan nukutussaduille.

Työstäni Pikku Uneksijalla on tullut minulle suuri voimavara. Luovuuden toteuttaminen on minulle tärkeää ja saan satujen tekemisestä paljon energiaa ja hyvää oloa.

On upeaa saada auttaa vanhempia ja varhaiskasvattajia sekä ilahduttaa lapsia saduillani. Parasta on kuitenkin kuulla, kuinka Pikku Uneksijan saduista on tullut kuuntelijoille tärkeä iltarutiini ja kuinka monet lapset odottavat malttamattomana sunnuntaita, kun viikon uusi satu ilmestyy.